Se oli sitä aikaa, kun lomalla piti olla jotain hienoa tekemistä, matka tai jotain muuta erikoista, että kehtasi edes sanoa olevansa lomalla. Kesäloma-aika oli tulossa ja kysäisin jutustelun lomassa liiketutulta lomasuunnitelmista. Kuului syvä huokaus ”Aion maata laiturilla ja laskeskella pilviä!”
Muistan, että suuni taisi loksahtaa hetkeksi auki. Kun tokenin alkujärkytyksestä, tuumin että vau, kuulostaapa ihanalta. Täydelliseltä lomalta. Ja samalla aika hassulta. No, tokihan se oli myös kielikuva, mutta sai hetkeksi pysähtymään ajatukseen, että mitä jos ihan tosissaan kumminkin?
Pää pilviin
Kun oma lomani alkoi ja saavuin mökilleni kesäisessä, poutapilvisessä säässä, katsahdin taivaalle ja liiketutun sanat muistuivat mieleeni. Päätin kokeilla. Lompsottelin laiturille, otin mukavan asennon ja hups, edessäni avautui upea sinisen hohtoinen taivas ja joukko katseen vangitsevia valkoisia hattarapilviä.
Tunsin kuinka pääni tyhjeni kuin taikaiskusta. Ajatukset hiljenivät. Katse lepäsi pilvien hypnoottisessa liikkeessä, muodot muuttuivat välillä nopeammin, välillä hitaammin. Välillä havahduin siihen, että ajantajuni oli mennyt. En silti malttanut noustakaan. Oli ihana vain olla. Katsoa pilvien kaunista tanssia taivaalla. Mikä unelmaloma!
Unelmaloma ei maksa mitään
Kokemus oli pysäyttävä ja mieleenpainuva. Niinpä harrastelen ”pilvien laskeskelua” vielä tänäkin päivänä. Muulloinkin kun lomalla, sillä pilvien laskeskelu on kuin miniloma, pikameditaatio tai se kuuluisa kovalevyn tyhjennys. Eikä siihen tarvitse laituriakaan, taivas riittää. Aloittelijoille vinkiksi, että makuuasento on oikeasti paras tähän hommaan. Tai kallista ainakin pääsi taakse siten, että näet vain taivaan edessäsi.
Kokeile! Huikea fiilis!
